Suomen vaakuna – maamme vanhin kansallissymboli

Suomen vaakuna – maamme vanhin kansallissymboli

Itsenäistyminen näkyi vahvasti myös käyttörahoissamme, kun leijonavaakuna korvasi aiemmin käytössä olleen Venäjän kaksipäisen kotkan. Itsenäistyminen näkyi vahvasti myös käyttörahoissamme, kun leijonavaakuna korvasi aiemmin käytössä olleen Venäjän kaksipäisen kotkan.

Ensimmäiset säilyneet merkinnät Suomen vaakunasta ovat jo hyvin kaukaa, 1500-luvun lopusta. Vaakunan synty liittyy läheisesti Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan poikaan Juhanaan, joka oli Suomen herttua. Hänestä tuli Ruotsin kuningas Juhana III vuonna 1568, ja hän alkoi kutsua itseään Suomen suuriruhtinaaksi vuonna 1577. Tuolloin Suomelle vakiinnutettiin oma vaakuna.

Kustaa Vaasan hautamonumentti

Yksi vanhimmista säilyneistä Suomen vaakunoista löytyy Kustaa Vaasan muistomerkistä. Uppsalan tuomiokirkossa esillä oleva muistomerkki koottiin vuosina 1581–1583. Sen suunnittelija oli flaamilainen taiteilija Willem Boy.

Boy työsti muistomerkkiä lähinnä kotimaassaan Alankomaissa ja lähetti osia monumentista Ruotsiin jo vuonna 1571. Muistomerkin kokoaminen oli haasteellista, sillä sen osia takavarikoitiin Antwerpenissä Ruotsin valtiovelan vuoksi. Vuonna 1583 muistomerkki saatiin paikoilleen, mutta sen viimeistely jatkui vielä vuoteen 1591 saakka.

Yksi osa muistomerkkiä on Suomen leijonavaakuna. Se on tyylillisesti tyypillinen renessanssiajan vaakuna, jonka tunnuskuvio uljas leijona on tuon ajan heraldiikassa hyvin suosittu kuva-aihe. Sen alkuperäisenä esikuvana on todennäköisesti ollut Ruotsia 1200–1300-luvuilla hallinneen Folkunga-suvun vaakuna, johon kuvattu leijona tunnetaan myös Götan leijonana.

Suomen leijona on kuitenkin muihin verrattuna ainutlaatuinen, koska sillä on oikean käpälän tilalla haarniskoidun ihmissotilaan käsivarsi. Käsi pitelee miekkaa.
Suomen vaakuna on kuvattuna myös eräässä 1580-luvulla laaditussa käsikirjoituksessa, joka sisältää useamman sivun verran eri vaakunoiden kuvia. Käsikirjoituksessa esitelty vaakuna eroaa jonkin verran Kustaa Vaasan hautaan kuvatusta vaakunasta. Huomiota herättävin erikoisuus on leijonan miekkaa pitelevä käpälä, joka ei ole haarniskoitu. Tämän lisäksi vaakunan yläosassa sijaitseva kruunu on purppuran eikä punaisen sävyinen. Käsikirjoitusta säilytetään nykyään Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa.

Venäjän keisarikunnan vaakuna-asetus

Vuosina 1808–1809 käydyn Suomen sodan seurauksena Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Vuonna 1855 Venäjän keisariksi nousi Aleksanteri II, ja samoihin aikoihin Venäjän valtiollisia tunnuksia ryhdyttiin tutkimaan tarkemmin. Tämän seurauksena annettiin vuonna 1857 vaakuna-asetus, joka koski myös Suomen suuriruhtinaskunnan vaakunaa. Suomen vaakunan kruunun mallia muutettiin, ja siihen liitettiin Venäjän kaksipäinen kotka. Myös leijonan tyyli muuttui. Uusi vaakunamalli ei kuitenkaan ollut Suomessa tervetullut, eikä sitä esimerkiksi lyöty Suomen metallirahoihin eikä painettu Suomessa käytössä oleviin seteleihin.

Uuden vaakunan synty

Vuonna 1886 Valtionarkiston (nyk. Kansallisarkisto) johtaja Karl August Bomansson julkaisi Suomen vaakunasta uuden version. Bomansson otti mallia vaakunaan sekä Kustaa Vaasan hautamonumentista että 1580-luvun käsikirjoitukseen kuvatusta vaakunasta. Uudessa vaakunssa leijona näytti seisovan sapelin päällä, ja sillä oli jälleen käpälän sijaan haarniskoitu käsi. Vaakunan kruunusta poistettiin Venäjän kaksipäinen kotka. Bomanssonin leijonavaakuna vakiinnutti asemansa esimerkiksi Suomen Pankin seteleissä.

Nykyisen vaakunan virallistaminen

Tänä päivänä käytössä olevaan vaakunaan on otettu mallia Kustaa Vaasan muistomerkkiin ikuistetusta leijonasta. Vaakunassa on punaisella kilvellä kruunupäinen leijona, joka polkee jalkoihinsa sapelia. Leijonalla on oikean etukäpälän tilalla haarniskoitu miekkaa kohottava käsi, ja kilpeä koristaa yhdeksän hopearuusua.

Vaakuna vakiinnutettiin vuonna 1917. Kruunu poistettiin vaakunasta kuitenkin pian, vuonna 1920. Leijonan käyttö vaakunassa ei ollut itsestäänselvyys, sillä 1920–1930-luvuilla leijona haluttiin korvata suomalaisella karhulla. Leijonaa pidettiin kuitenkin jo perinteikkäänä, olihan se ollut mukana Suomen historiassa satoja vuosia. Vaakuna vahvistettiin laissa niinkin myöhään kuin vuonna 1978.

Suomen laissa (381/78) on yksityiskohtainen määritelmä vaakunasta: "Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään siroteltu yhdeksän hopearuusua."

Maamme ensimmäiset rahat leijonavaakunalla ovat nyt ostettavissa verkkokaupastamme. Rahat on helppo kerätä markan mukana tulevaan taittokansioon. Maamme ensimmäiset rahat leijonavaakunalla ovat nyt ostettavissa verkkokaupastamme. Rahat on helppo kerätä markan mukana tulevaan taittokansioon.