Luonnokset käyttöön – vuosikymmenten viiveellä

Luonnokset käyttöön – vuosikymmenten viiveellä

Valtioneuvosto lyötti 1920-luvulla muistomitalin Suomen itsenäiseksi julistautumisen kunniaksi. Tilaustyön suunnitteli kuvanveistäjä Emil Wikström, joka jätti tuolloin jälkeensä käyttämättömiä luonnoksia. Ne päätettiin nyt toteuttaa itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlan merkeissä.

Vanhojen luonnosten pohjalta luotu näyttävä taidemitali Suomi-neito ja Väinämöinen on toteutettu Visavuoren museon ja Suomen Monetan yhteistyönä. Wikströmin luonnokset viimeisteli loppuun kuvanveistäjä Raimo Jaatinen ja mitalin valmisti hämeenlinnalainen Kultakeskus Oy. Kaunis taidemitali on lyöty sekä kultaan (40 mm) että hopeapatinoituun pronssiin (100 mm).

Taidemitali Suomi-neito ja Väinämöinen

Yllättävä tehtävä

Raimo Jaatinen kertoo hämmästyneensä saatuaan puhelinsoiton, jossa kysyttiin halukkuutta erikoiseen, Emil Wikströmin luonnoksiin pohjautuvaan projektiin. Hän lupautui mieluusti mukaan kiinnostavaan hankkeeseen, joka kuitenkin yllätti työmäärällään.

Luulin, että kyseessä olisivat olleet valmiimmat luonnokset, sellaiset joita taitelija tekee juuri ennen työn toteuttamista. Mutta nämä olivatkin sellaisia löysiä vetäisyjä, kertoo Jaatinen työnsä lähtökohdista.

Hän sai nähtäväkseen useita vuosikymmenten takaisia luonnoksia, joista toteutukseen valittiin yksityiskohdiltaan kiinnostava ja sommitelmaltaan tarkka kokonaisuus. Siitä alkoi varsinainen työ, johon Jaatinen käytti auliisti kaiken saatavilla olevan avun.

Jouduin tekemään melkoista taidehistoriallista tutkimustyötä, jotta sain luonnostelmat viimeisteltyä Wikströmin tyylin mukaisesti, huokaa Raimo Jaatinen.

Esimerkkinä hän mainitsee luonnokseen hahmotellun Väinämöisen, jonka vaatetus oli hyvin suurpiirteinen.  Aiheesta on luonnollisesti monta näkemystä, mutta tällä kertaa oli tavoitteena säilyttää Wikströmin tyyli.  Niinpä Jaatinen tutki Emil Wikströmin töitä sekä kirjallisuuden että Visavuoren museon avustuksella. Vanhan Lönnrot-mitalin kuva-aiheesta hän löysi lopulta osviittaa Väinämöisen vaatetuksesta Wikströmin silmin.

Yksityiskohdat kuntoon

Työn edetessä tutkittavaa ilmeni yhä enemmän. Luonnoksesta puuttuneet pienetkin yksityiskohdat, kuten kanteleen kielet, piti lisätä paikoilleen, jotta kokonaisuus toimisi. Suomi-neidon olemukseen löytyi onneksi selkeä malli 1920-luvulla toteutuneesta mitalista.

Wikströmin vanhojen luonnosten sisältämästä symboliikasta ei ole kirjallisia todisteita, mutta Jaatinen näkee eräässä hahmossa viittauksen Mannerheimiin: Liehuvan leijona-lipun tuntumaan on kuvattu ratsumies kumartuneena lasta sylissään tuudittavan naisen puoleen.

Kansainvälisyyttä ja kansallisromantiikkaa

Raimo Jaatinen toteaa hieman huvittuneena, että hän ei koe itseään erityiseksi eläinhahmojen veistäjäksi. Siksi hän ilahtui kovasti saadessaan leijonan viimeistelyyn vinkkejä Kuusamo-opiston suomalais-italialaisessa taiteilijasymposiumissa. Kokeneina luontospesialisteina Ars Natura-taiteilijaryhmään kuuluvat italialaiset osasivat selventää hänelle, mitä Wikström oli luonnoksillaan alun perin tarkoittanut. Ylväs leijona piirtyi sen jälkeen paljon paremmin.

Erityistä mietittävää Jaatiselle tuotti ympäröivä tila: luonnoksessa Suomi-neito seisoo kalliolla, mutta etuala oli jätetty epämääräiseksi. Jaatinen etsi ja löysi Järnefeltin Koli-maalauksista kalliopaaden, joka sopi hyvin tähän yhteyteen. Myös taustan järvimaisema noudattaa kansallisromanttista tyyliä. Luonnokseen hahmoteltuja pilviä Jaatinen kertoo hieman keventäneensä – selvyyden vuoksi.

Tinkimätöntä työtä

Taivaalla loistavaan aurinkoon saatiin valmis malli aiemmasta mitalista kääntämällä sen heraldinen aurinko toisin päin. Muutenkin Jaatinen käytti Wikströmin 20-luvun mitalia mahdollisimman paljon hyödykseen. Vaakunapuolen vaakunan ja laakeriseppeleen hän sai osittain kopioitua Wikströmin aiemmista mitaleista

Kopioidut kuviot oli suurennettava kaiverrusmallikokoon (halkaisijaltaan 250 mm). Siinä vaiheessa omintakeinen, silikonikumin bensiinissä laajenemiseen perustuva suurennustekniikka pehmensi muotoja.

Loppujen lopuksi sekä vaakuna, leijona että seppele piti muovailla paljolti käsityönä. Nykytekniikka tuli onneksi avuksi tekstien osalta, mutta kaiken kaikkiaan projektiin vierähti aikaa huomattavasti oletettua enemmän, toteaa Jaatinen.

Mitalinarvoinen saavutus

Maamme 100-vuotisjuhlintaan Raimo Jaatinen suhtautuu myönteisesti. – Onhan se suuri asia, että itsenäisyys on säilynyt vaikeuksista huolimatta. Etenkin kun miettii, miten asiat olisivat voineet mennä aivan toisella tavalla: ei meillä välttämättä olisi omaa valtiota ollenkaan. Ilman sortovuosia suomalaiset eivät ehkä olisi ryhtyneet itsenäisyyttä ajamaan, koska asiat olivat jokseenkin kohdallaan, oma raha ja muutenkin melko itsenäinen asema, pohtii Jaatinen.

 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut Raimo Jaatinen (s. 1949) on työskennellyt sekä taideopettajana että taidevalajana. Omassa taiteellisessa työssään hänellä on kolme pääsuuntausta: humoristiset ja naivistiset työt, maailmanhistorian ja politiikan epäkohtiin kantaaottavat työt sekä hengelliset, kirkolliset työt. Hänen mitalituotantonsa jakautuu kaikkiin näihin kolmeen suuntaukseen. Jaatisen töihin voi tutustua Nurmijärvellä Galleria Toivon näyttelyssä Klaukkalan kirjaston aukioloaikoina 4.1.2018 saakka.

Mitali, jota ei koskaan aiemmin tehty

Suomi-neito ja Väinämöinen -taidemitali

Suomi-neito ja Väinämöinen -taidemitali

Mitali, jota ei koskaan aiemmin tehty

Suomi-neito ja Väinämöinen -taidemitali

  • Emil Wikströmin luonnosten pohjalta tehty hopeapatinoitu pronssimitali

  • Lyöntimäärä vain 2017 kpl

  • Mitaleissa yksilöllinen reunanumerointi!