Kalevala – loppumaton inspiraation lähde

Kalevala – loppumaton inspiraation lähde

Tänään 28. helmikuuta vietetään Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää. Äkkiseltään ei uskoisikaan, miten moni asia on saanut inspiraationsa rakastetusta kansalliseepoksestamme.

Suomen kansalliseepos Kalevala syntyi Elias Lönnrotin (1802–1884) runonkeruumatkojen myötä. Kalevalan ensimmäinen laitos Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista ilmestyi vuonna 1835. Lönnrot kirjoitti teoksen esipuheen 28. helmikuuta – nykyään kyseinen päivä on omistettu Kalevalalle.

Ensimmäinen laitos ei kuitenkaan vaikuttanut suurestikaan suomalaiseen taidekulttuuriin. Toinen laitos, vuonna 1849 valmistunut Uusi Kalevala, sai sen sijaan enemmänkin huomiota. Se on näistä kahdesta meille suomalaisille tutumpi teos.

Kulta-ajan ylistettyjä klassikkoja

Heti 1850-luvulla alkoi ilmestyä Kalevalan innoittamia taideteoksia. Kalevala-aiheisten teosten ja samalla koko Suomen taiteen kulta-aikana voidaan kuitenkin pitää noin 1880–1910-lukuja. Monet taiteilijat, säveltäjät ja kirjailijat suuntasivat Kalevalan innoittamina Karjalaan inspiroituakseen aidosta suomalaisesta kulttuurista. Tuolloin luotiin hyvin pitkälti pohja sille, miten me Kalevalan nykyään näemme.

Arkkitehti Eliel Saarinen suunnitteli Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn Suomen paviljongin, jonka taiteilija Akseli Gallen-Kallela koristeli Kalevala-aiheisin kuvin. Gallen-Kallela loi monia muitakin Kalevalaan pohjautuneita klassikkoja, kuten Aino-tarun ja Lemminkäisen äidin. Runoilija Eino Leino hyödynsi Karjalan matkojaan Helkavirsiä-kokoelmassaan, minkä lisäksi säveltäjä Jean Sibelius teki useampia Kalevalan innoittamia teoksia. Näihin kuuluvat muun muassa Kullervo-sinfonia ja Lemminkäinen-sarja.

Kalevalaista tieteiskauhua

Kalevalaa on hyödynnetty runsaasti myöhemminkin. Se on näkynyt muun muassa elokuvissa ja televisiossa. Ensimmäistä Kalevala-aiheista elokuvaa suunniteltiin jo 1920-luvun paikkeilla, mutta yksi varhaisimpia toteutettuja elokuvia, Sampo, syntyi suomalais-neuvostoliittolaisena yhteistyönä vuonna 1959. Korut elokuvaan valmisti tietenkin Kalevala Koru.

Myöhemmin elokuva vietiin Yhdysvaltoihin. Siellä sitä lyhennettiin, minkä lisäksi näyttelijöiden nimiä muutettiin ”myyvemmiksi”. Elokuvan nimeksi tuli The Day the Earth Froze ja tyylilajiksi tieteis-kauhuelokuva. Kalevala on toki näkynyt kankaalla ja ruudussa tämän jälkeenkin muun muassa animaatioissa.

Ankat ja koirat kansalliseepoksen lumoissa

Kalevala on tunnettu maailmalla – se on käännetty yli 60 kielelle. Esimerkiksi Taru sormusten herrasta -trilogian kirjoittaneen J. R. R. Tolkienin kerrotaan opiskelleen suomea voidakseen lukea Kalevalaa alkuperäiskielellä. Kalevala on kiehtonut myös kuuluisaa sarjakuvataiteilija Don Rosaa, jonka Sammon salaisuus -teoksessa Roope Ankka etsii rikkauksia tekevää sampoa.

Kalevala on totta kai innoittanut myös monia suomalaisia kirjailijoita. Yksi heistä on lastenkirjailija Mauri Kunnas, joka julkaisi vuonna 1992 Koirien Kalevalan.

Kansalliseepos näkyy edelleen musiikissa, tosin ei vain klassisen saralla, vaan myös rockin puolella. Suomalaisista bändeistä Kalevalaa ovat hyödyntäneet muun muassa Amorphis, CMX ja Kotiteollisuus. Kaiken kaikkiaan Kalevala-aiheisia kappaleita arvioidaan olevan noin 500.

Monipuolista tulkintaa kansainvälisesti

Kalevala voi myös kuvataiteessa hyvin. Ilmaisukeinot ovat toki hieman muuttuneet – perinteisten veistosten ja maalausten rinnalle on noussut muun muassa visuaalisia performansseja. Arvioiden mukaan yksin Suomessa noin 300 taiteilijaa on tehnyt Kalevala-tulkintoja Gallen-Kallelan vuonna 1931 tapahtuneen kuoleman jälkeen.

Myös ulkomaiset taiteilijat ovat ottaneet Kalevalan omakseen erityisesti Kalevalaseuran järjestämän 10-vuotisen Taiteilijoiden Kalevala -hankkeen myötä. Tänä vuonna päätökseen tulevassa hankkeessa Kalevalaa ovat tulkinneet muun muassa afrikkalaiset, japanilaiset, venäläiset ja saksalaiset taiteilijat.

Aino-taru taideharkko