Etsivä löytää
Syyskesällä 1868 Johan Konrad Lihrin johtamalla retkikunnalla oli takanaan jo monta kuukautta tuloksetonta kullanetsintää ympäri Lappia. Näinköhän jouduttaisiin palamaan etelään tyhjin käsin? Senaatti oli toivorikkaana suunnitellut pelastavansa nälkävuosista toipuvan kansakunnan Lapin rikkauksilla. Niinpä päätettiin yrittää vielä kerran: väsyneet miehet lähtivät kolmella koskiveneellä Ivalojokea ylöspäin.
Onni potkaisi vihdoin 16. päivänä syyskuuta: Nulkkamukassa vaskoolin pohjalle kertyi muutamassa päivässä 200 mg kultaa ja suurin hippu painoi 60 mg. Löytö lupasi hyvää ja siitä lähti pienellä viiveellä tieto senaatille Helsinkiin. Jatko onkin historiaa: uutinen levisi kulovalkean tavoin ja köyhyyden keskellä eläneet kansalaiset saivat uutta toivoa. Seuraavina vuosina kultakuume valtasi koko maan ja monet suuntasivat Lapin erämaihin ja jokivarsiin paremman tulevaisuuden toivossa.
Unelmat elävät
Ivalojen kultalöydön aikaan saama kultaryntäys on 150 vuoden kuluessa ehtinyt kiihtyä, laantua ja syttyä uudelleen moneen kertaan. Ammattimainen, yksityinen kullankaivu jatkuu Lapissa yhä edelleen – osalla jopa seitsemännessä sukupolvessa.
Lapin kullankaivajain liitto ry:n kunniajäsen Seppo J. Partasen mukaan Lapin kultamailta on kaivettu noin 2 500 kiloa kultaa, tosin tarkkoja määriä ei tiedä kukaan. Legendaarista kullan emokalliota ei Lapista ole vielä löytynyt, mutta viime vuosien kookkaat kultahiput (isommukset) pitävät intoa yllä.
Ammattimainen kullankaivu on rankkaa sekä lapio- että konekaivajalle. Kullankaivajien mukaan kyseessä ei olekaan pelkkä ammatti vaan elämäntapa. Suuressa kuvassa kullankaivuperinne on mielenkiintoinen osa historiaamme – ja yhä tärkeämpi valttikortti myös Lapin matkailulle.
Hyvällä huumorilla
Lapin kullankaivajain liitto ry perustettiin vuonna 1949 ”jotta yksikään hippu ei hukkuisi”. Kannattajanjäsenet mukaan lukien liiton jäsenmäärä on noussut jo yli 4 000. Liitto toimii jäsentensä etujärjestönä ja pitää yhteyttä viranomaisiin, antaa lausuntoja ja vastaa alaa koskeviin kysymyksiin. Samalla vaalitaan perinteitä ja jaetaan tietoa – kuten liiton sunnuntaina tarjoamat nokipannukahvit osoittavat. Kullankaivajille sopii vaatimaton tyyli huumorilla höystettynä, niinpä luvassa on ”koruton kumarrushetki ilman torvisoittokuntaa”.
Vaikka et ehtisikään pohjoiseen erämaakahville, voit silti virittäytyä juhlatunnelmiin – helposti ja hakkua heiluttamatta. Voit tilata itsellesi vaskoolinmuotoisen juhlamitalin, jossa on valmiiksi huuhdottuna aitoja kultahippuja Lemmenjoelta! Merkkipäivän kunniaksi nopeimmat saavat koko komeuden juhlahintaan.
