Harvempi tietää, että keskiajalla Turussa oli rahapaja. Turun rahapaja aloitti tiettävästi toimintansa noin vuonna 1409, jolloin Ruotsin ja täten myös Suomen hallitsijana toimi Eerik Pommerilainen. Turun rahapaja oli toiminnassa vain satunnaisesti – viimeisen kerran siellä lyötiin rahoja vuonna 1558. Nykyään Turun rahat ovat suuresti arvostettuja harvinaisuuksia.
Rahojen valmistus alkoi yli 600 vuotta sitten
Eerik Pommerilainen oli vieraillut Suomessa vain kaksi vuotta ennen rahapajan perustamista. Voi olla, että ajatus Itämaan omasta rahapajasta syntyi juuri tuon matkan aikana. Erään teorian mukaan rahapajan perustamiseen vaikutti kuninkaan halu korostaa Suomen erillistä asemaa.
Tärkein syy uuden rahapajan perustamiseen oli mitä todennäköisimmin liivinmaalaisten rahojen laaja käyttö Suomessa. Rahojen valmistus oli ollut Ruotsissa pysähdyksissä noin vuodet 1390–1405. Tuona aikana liivinmaalaiset artigit olivat yleistyneet Suomessa. Artigien hopeapitoisuus oli kuitenkin laskenut ajan saatossa, joten Turussa ryhdyttiin valmistamaan vanhaa liivinmaalaista artigia vastannutta kuusinaista eli aboa. Nimensä raha sai Turun eli Åbon mukaan.
Seuraavana Turussa lyötti rahaa Kristoffer Baijerilainen, joka nousi Ruotsin johtoon vuonna 1441. Baijerilainen ehti olla vallan kahvassa vain seitsemän vuotta. Hänen aikanaan rahapajan toiminta oli melko pientä, mutta asia oli melko pian muuttumassa.
Hetki huipulla ja pitkä hiljaisuus
Kristoffer Baijerilaisen jälkeen valtaistuimelle asteli Kaarle Knuutinpoika Bonde, joka toimi Ruotsin kuninkaana peräti kolmeen otteeseen (1448–1457, 1464–1465 ja 1467–1470). Hänen aikanaan Turussa oli hetkellisesti koko Ruotsin suurin rahapaja.
Hetkeä huipulla seurasi suuri hiljaisuus. Seuraavan kerran Turussa lyötiin rahaa vasta Kustaa Vaasan kaudella. Kustaa Vaasa nousi Ruotsin valtionhoitajaksi vuonna 1521 ja kuninkaaksi vuonna 1523. Kustaa Vaasan ajalta tunnetaan esimerkiksi piispa Henrikin nimissä lyötyjä rahoja, jotka ovat arvioiden mukaan vuosilta 1523–1524. Tutkimusten mukaan kyseiset rahat eivät ole Kustaa Vaasan lyöttämiä, vaan ne on valmistuttanut Tallinnan pormestari Jakob Richerdes.
Linna antaa turvaa
Viimeiset Turun rahat syntyivät vuosien 1556–1558 aikana. Tuolloin rahapaja toimi todistetusti Turun linnassa. Linnassa asui samoihin aikoihin Kustaa Vaasan poika Juhana, joka oli saanut Suomen herttuan tittelin vuonna 1556. Juhana loi Turun linnaan loisteliaan renessanssihovin ja kohosi myöhemmin Ruotsin kuninkaaksi.
Turussa valmistettiin rahapajan viimeisellä kaudella perinteisiä pyöreitä rahoja sekä vinoneliöisiä ja neliönmuotoisia klippingejä. Syy rahojen erikoiseen muotoon löytyy samaan aikaan raivonneesta suuresta Venäjän sodasta, sillä hätärahoina käytettyjä klippingejä oli nopeampi valmistaa kuin pyöreitä rahoja. Klippingejä käytettiin tosin Ruotsissa myös tavallisina rahoina. Vaikka klippingejä valmistettiin Turussa melko paljon, ne ovat silti harvinaisia. Ne ovat samalla ainoita Turun rahoja, joissa on nimellisarvo. On varsin todennäköistä, että Ruotsin sotajoukot veivät valtaosan klippingeistä mukanaan suuren Venäjän sodan päätyttyä. Monien klippingien uskotaan päätyneen Ruotsissa inflaation vuoksi sulatuspataan.
Vain yhden illan näytteillä
Viime keskiviikkona Kansallismuseossa oli kutsuvierastilaisuudessa esillä todellinen harvinaisuus: Turun linnassa vuonna 1557 lyöty 8 äyrin klippinki. Samassa tilaisuudessa vieraat pääsivät tutustumaan Ulvilan raha-aarteelle omistettuun näyttelyyn. Tämä nykyisen Suomen alueen suurin keskiaikainen rahakätkö löydettiin jo vuonna 2004, mutta kätkön loput rahat on saatu vasta nyt konservoitua Suomen Monetan ryhdyttyä hankkeen kulttuurikummiksi.
Esillä ollut Turun klippinki saatiin Ruotsista Suomeen tämän vuoden alussa. Klippinki on myytävänä, mutta ei todennäköisesti kauaa, sillä tämä rahahistoriallinen aarre on herättänyt runsaasti kiinnostusta. Nähtäväksi jää, minne klippinki päätyy – palaako se kenties synnyinkaupunkiinsa Turkuun vai löytääkö se uuden kodin jostain muualta Suomesta!
