Simo Häyhä (1905–2002) on kaikille tuttu nimi. Tämä rautjärveläinen maalaistalon poika tunnetaan yhtenä maailman parhaimpana tarkka-ampujana, joka antoi talvisodassa kaikkensa Suomen puolesta. Häyhän saavutukset ovat huimat, varsinkin kun otetaan huomioon, että hän ehti olla ennen haavoittumistaan rintamalla vain kolme kuukautta. Häyhä itse tuumasi sota-ajasta vaatimattomaan tapaansa näin: ”Tein sen, mitä käskettiin, niin hyvin kuin osasin. Ei Suomea olisi, elleivät kaikki olisi tehneet samal viisii”.
Häyhän sukulaiset mukana mitalin suunnittelussa
Vaikka Simo Häyhä muistetaan parhaiten talvisodasta, se oli kuitenkin hyvin lyhyt jakso hänen elämässään. Tämä näkyy Häyhää muistavassa kultaisessa mitalissa, joka toteutettiin yhteistyössä hänen sukulaistensa kanssa.
Mitalin suunnitteli monipuolinen taiteilija Tuomas Koivurinne, jolle Häyhän omaisten mielipide oli erittäin tärkeä. Hän perehtyi Häyhän elämään perusteellisesti ja laati useamman ehdotuksen mitalin kuvitukseksi. Kultamitalin lopullinen kuvitus valittiin yhdessä Häyhän sukulaisten kanssa.
Elämän ja mitalin kaksi eri puolta
Häyhän elämässä oli kaksi eri puolta, aivan kuten mitalissakin. Häyhä on mitalin sotaan viittaavalla puolella ”pystykorvansa” kanssa valmiina ja tarkkaavaisena. Tämän kuvan alapuolella on kuvattuna vielä hiihtäviä sotilaita. Taiteilija Koivurinteen mukaan kuvitus viittaa siihen, että kukaan ei ollut sodassa yksin.
Rauhan aikaa symboloivalla kääntöpuolella Häyhä on kotitalonsa luona hänelle rakkaan luonnon ympäröimänä. Hänen vierellään on uskollinen Kille-koira. Kultamitalissa on myös ote ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäskystä, jonka hän antoi talvisodan jälkeen 14. maaliskuuta 1940: ”Te ette tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa”.
Kiitosta saanut kunnianosoitus
Kultamitalin kuvitus ja toteutustapa saivat viime perjantaina järjestetyssä julkaisutilaisuudessa kauniin kiitoksen Häyhän sukulaisilta. Lämminhenkisessä tilaisuudessa olivat mukana myös Suomen Monetan edustajat, Kollaa & Simo Häyhä -museon toiminnanjohtaja, Häyhän sukuseuran puheenjohtaja sekä Sotamuseon johtaja.
Häyhän sukulaiset kertoivat muistavansa Simon vaatimattomana ja hiljaisena miehenä, joka vieraili mielellään ja säännöllisesti läheistensä luona. Sota-ajasta Häyhä ei välittänyt puhua, vaan hän jutteli mieluummin arkipäiväisistä aiheista. Häyhän sukulaiset saivat tilaisuudessa muistoksi ja kiitokseksi kultamitalin, minkä lisäksi yksi mitali lahjoitettiin Sotamuseon kokoelmiin.
