Vuonna 1863 Suomessa pidettiin säätyvaltiopäivät, joilla Suomelle olisi voitu valita oma lippu. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Suomen suuriruhtinaskunnassa käytettiin tarvittaessa Venäjän lippua. 1860-luvulla alkoi monivaiheinen lippukeskustelu, joka näyttää näin 2010-luvulta käsin varsin mielenkiintoiselta.
Erilaisia Suomen lippuja
Akseli Gallen-Kallela olisi halunnut Suomelle puna-keltaisen lipun. Hän ehdotti vuonna 1918 ristilippua, jossa olisi nämä ”vanhat kansallisvärit”.
Satusetä Zacharias Topelius, jonka juhlavuotta saamme parhaillaan viettää, oli sinisen ja valkoisen kannalla. Hänen ehdotuksensa on vuodelta 1863.
Nykyiset kansallisvärimme sininen ja valkoinen periytyvät alun perin Venäjän pursiseuroilta 1700–1800-luvuilta. Helsinkiläinen purjehdusseura nimeltä Nyländska Jaktklubben käytti vuosina 1861–1900 tällaista lippua. Tutun näköinen, vai mitä!
Vuonna 1918 käytiin Suomen sisällissota. Vaasan senaatti otti väliaikaisesti käyttöön tällaisen puna-kelta-valko-sinisen lipun.
Leijonavaakuna – vanha Suomen symboli
Yksi yleisimmistä ja vahvimmista ehdotuksista Suomen lipuksi oli 1800–1900-lukujen taitteessa punainen lippu, jonka keskellä komeilee Suomen leijona. Kuva-aihe on sama kuin Suomen vaakunassa.
Suomen leijona on peräisin jo keskiajalta, vähintään 1300-luvulta saakka. Tuttu leijonamme löytyy esimerkiksi jo Kustaa Vaasan hautamonumentista vuodelta 1580. Leijona on seurannut suomalaisia jo vuosisatojen ajan.
Suomen lippu syntyy
Torstaina 6.12. vuonna 1917 Suomi itsenäistyi. Eduskunnassa nostettiin salkoon punainen leijonalippu. Paria päivää myöhemmin leijonalippua ehdotettiin Suomen viralliseksi lipuksi, mutta tammikuussa puhjennut sisällissota keskeytti asian käsittelyn.
Skandinaavista perinnettä ja pohjoismaisuutta ilmentävää ristiaiheista lippua oli ehdotettu Suomen lippuun 1800–1900-lukujen molemmin puolin monissa eri väreissä. Vanhin yhä tunnettu ristilippu on Tanskan lippu, jonka historia palautuu mahdollisesti jo 1200-luvulle saakka. Seuraavaksi ristin otti kansallislipukseen Ruotsi 1500-luvulla.
Toukokuun 28. päivänä vuonna 1918 Suomen eduskunta valitsi maamme viralliseksi lipuksi sinivalkoisen ristilipun. Risti haluttiin lipun pääaiheeksi, jotta Suomi identifioituisi muihin Pohjoismaihin.
Värit – sininen ja valkoinen – otettiin pursiseuroilta, jotka olivat liehuttaneet ristilippuja merialueilla jo lähes parisataa vuotta. Lehdistössä oli puolusteltu sinistä ja valkoista myös sillä, että ne viittaavat Suomen kauniiseen, lumiseen luontoon sekä sinisiin järvimaisemiin. Värit päätti lopulta eduskunta.
Valtiolipun keskelle laitettiin tuttu leijonavaakuna, mutta siinä näkyi vielä parin vuoden ajan kaiku historiasta: vaakunan yllä komeili kruunu.
Punapohjaisen leijonavaakunan voi nykyään löytää Suomen valtiolipusta siniristin keskeltä. Valtiolippu on arvokas näky. Sitä saavat käyttää vain viralliset valtiolliset tahot. Suomen lippua saa kuka tahansa käyttää juhlahetkillä. Merialueilla voi yhä nähdä pitkästä historiasta muistuttavia pursiseurojen lippuja, joissa siniristin keskellä on valkoinen raita. Näistä lipuista nykyinen Suomen lippumme sai alkunsa.
Paljon onnea Suomen lippu 100 vuotta!
