- Saan tässä kunniaa Aleksis Kiven siivellä kirjailijan juhlavuonna, myhäilee Kunnas.
Kultarahan riemastuttava kuvan aihe tulee alkuperäisestä Seitsemän veljestä -tarinasta. Piirros syntyi, kun piti tehdä Seitsemän koiraveljestä -kirjalle kansi. Aluksi oli pulmia siitä, millainen kuva sopisi lastenkirjan kanneksi.
- Sitten vaan tuli älynväläys ja tämä aihe sopi hyvin kirjan kanteen. Minusta se on edelleenkin erittäin hyvä, yksi parhaimpia kirjojeni kansista. Se on kompakti, siinä ovat kaikki veljekset, ja aihe on tuttu ja kertoo heti ihmisille jotain tutusta tarinasta, kertoo Mauri Kunnas tyytyväisenä.
Koiraveljekset saivat nyt ensimmäisinä kuvansa kultarahaan, entä jatkossa – mitä olisi tarjolla seuraaviin? Kunnaksen mukaan Koiramäen Suomen historia -kirjasta löytyisi tarvittaessa hyviä aiheita, kuninkaita ja muita.
- Myös Herra Hakkarainen on hyvin suosittu. Joulupukki, jonka ensimmäisestä kirjasta tulee kohta 40 vuotta, on aina hyvä aihe ja sopisi ikuistettavaksi rahoihin. Eikä Koirien Kalevalaakaan pidä unohtaa, miettii taitelija.
Monivaiheista työtä
Mauri Kunnaksen yksityiskohtaiset piirrokset ihastuttavat kaiken ikäisiä ja kuvissa on loputtomasti tarkasteltavaa. Milloin taitelija käytännössä tietää, että kuva on ”valmis” eikä siihen tarvitse enää lisätä mitään? Kysymykseen vastatakseen Kunnas käy läpi koko kuvitusprosessin, joka alkaa luonnosten piirtämisellä.
- Ensimmäinen kuva on itse asiassa aika pieni, mutta suhteet yms. oikein. Samaa kuvaa sitten suurennan läpipiirtämällä, ainakin neljä kertaa siitä pienestä kuvasta. Viimeisen version piirrän akvarellipaperille, jonka väritän, skannaan ja vien kustantajalle.
Seuraavassa vaiheessa, kun kuva on vihdoin tietokoneella, sitä voi muutella.
Kunnas saattaa esimerkiksi lisätä tyyppejä, vaihtaa paikkoja, pienentää jotain, suurentaa jotain ja tehdä taustoja ja yhdistellä osia uudella tavalla.
- Isoa aukeaman kuvaa ei voi yhtenä isona kuvana tehdäkään, vaan se kootaan useista eri kuvista. Mutta kaikki kuvat ensin piirrän ja väritän käsin. Tietokone mahdollistaa muokkauksen, mutta viivaa ei voi enää muuttaa. Piirros on aina pohja, ilman sitä ei synny mitään. Ja lopulta on vaan päätettävä, että kuva on siinä ja valmis, toteaa lastenkirjojen mestari.
Lukija pääsee Kunnaksen kirjojen kanssa helpolla, sillä tekstit ja kuvat tukevat hienosti toisiaan. Mauri Kunnaksen mukaan teksti ja kuvat syntyvätkin aina rinta rinnan.
- Tietysti alussa pitää olla suunnitelma, mitä sivulla on. Mikä on tekstinä, mikä kuvina. Joskus teen ensin kuvaluonnoksen, vaikka tiedän kyllä aina, mitä sivulla tulee olemaan myös tekstinä. Lopullinen, kirjaan painettava teksti tulee aina jälkikäteen, mutta se pitää kuitenkin tietää etukäteen. Kuvien muodot ja tekstit muokkaavat koko ajan työn edetessä toisiaan, selvittää Kunnas työtapaansa.
Tuttuja piirteitä
Kunnaksen lastenkirjoista pitää myös varttuneempi väki, sillä oivaltavissa tarinoissa nousee esiin meille jokaiselle tuttuja luonteenpiirteitä. Nyt on jo pakko udella, kuka Koiramäen hahmoista olisi todennäköisimmin keräilijä? Kunnas pohdiskelee asiaa, sillä hänen mielestään keräilijät ovat itse asiassa aika yllättäviä. Aina ei edes uskoisi, että joku tyyppi on keräilijä.
- Koiramäen veljeksistä Lauri keräilee puunkappaleita. Hän on selvä keräilijätyyppi. Myös Timo voisi ehkä kerätä jotain, mutta se olisi pikemminkin toisarvoista. Ja Eerossa, joka kirjoittelee lehtiin ja lukee paljon sanomalehtiä, on selviä keräilijän piirteitä. Minä itse asiassa pidän keräilijöitä vähän normaalia nokkelimpina ihmisinä, paljastaa Kunnas.
Itseään Mauri Kunnas ei pidä minään intohimoisena keräilijänä. Hän myöntää pikkupoikana keränneensä purukumikuvia ja postimerkkejä – ja sittemmin kirjoja, kuten Rex Stoutin ja Agatha Christien dekkareita, Viisikoita, Aku Ankkoja jne.
- Minulla ei ole kuitenkaan ollut tarvetta saada sarjoja täyteen, kunhan keräilen, hän vähättelee.
Tosiasiassa Kunnas keräilee yhä myös Beatles-aiheisia kirjoja ja levyjä sekä yhtyeen lehdistöhaastatteluja, joita 90-luvulla oli LP-levyillä – nykyisin niitä löytyy jo netistä. Hän kerää nykyisin myös omaa henkilökohtaista historiaansa: lapsuutta, vanhempiensa ja sukunsa historiaa ja esi-isiä. Lisäksi hän kerää valokuvia paikoista ja ihmisistä, jotka liittyvät tavalla taikka toisella edellä mainittuun. Kunnas pitää siis sukututkimustakin tietyllä tavalla keräilynä.
- Jaa, taidan minä olla vähän keräilijä, sillä aina löytyy jotain, mitä kerätä. Ihmisellä on sellainen halu hankkia tavaroita, toteaa Mauri Kunnas lopuksi.
