Toinen maailmansota jätti jälkeensä suuren surun ja laajan taloudellisen kriisin. Monet maat yrittivät hillitä inflaatiota vähentämällä setelistön määrää – Suomessa tähän liittyi varsin erikoinen piirre, seteleiden leikkaaminen.
Talous kuriin ja piilotetut varat esiin
Seteleiden leikkaamisen tarkoituksena oli paitsi hillitä inflaatiota, myös selvittää verotuksessa salattua omaisuutta. Toimenpiteen myötä haluttiin myös tietää, kuinka paljon saksalaiset olivat kenties vieneet suomalaisrahoja mukanaan poistuessaan Lapin sodan aikaan maasta. Villeimmät huhut kertoivat, että saksalaiset olisivat jopa väärentäneet suomalaisrahaa, mutta asialle ei löydetty todisteita.
Asiaa koskeva lakiesitys hyväksyttiin eduskunnassa 21. joulukuuta 1945. Asetus seteleiden leikkaamisen toimeenpanosta annettiin vuoden viimeisenä päivänä. Kyseessä ei suinkaan ollut ainutlaatuinen tapaus – rahojen leikkaamista oli kokeiltu Kreikassa vuonna 1922. Myös Norjassa ja Tanskassa oli leikattu seteleitä vuonna 1945.
Arvon puolittuminen yhdessä yössä
Toimenpide koski 5 000, 1 000 ja 500 markan seteleitä. Kyseiset rahat menettivät uudenvuodenyönä 1946 puolet arvostaan maksuvälineinä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että setelit piti leikata kahtia ja rahojen oikeat puolikkaat piti antaa valtiolle pakkolainana. Pakkolainalle annettiin 2 % korko ja laina maksettiin takaisin vuonna 1949.
Seteleiden vasemmat puolikkaat toimivat maksuvälineinä puolesta nimellisarvostaan helmikuun puoleenväliin saakka. Sen jälkeen ne piti vaihtaa maaliskuun alkuun mennessä uudentyyppisiin seteleihin. Myös nimellisarvoltaan pienemmät setelit, joita ei ollut tarvinnut leikata, piti vaihtaa uusiin maaliskuun puoleenväliin mennessä.
Seteleissä kahlanneet kassaneidit
Leikkaus koski vain käteisvaroja eikä esimerkiksi valtion, kuntien tai rahalaitosten hallussa olleita rahoja. Osa suomalaisista välttikin leikkaamisen tallettamalla suuret setelit pankkiin ennen vuodenvaihdetta. Vuoden 1945 joulukuun loppu oli kiireistä aikaa pankeissa – pahimpina ruuhkapäivinä jonot ulottuivat kadulle saakka. Aamulehti uutisoi tuolloin kassaneitien suorastaan kahlaavan seteleissä ja vahtimestareiden kantavan rahaa Suomen Pankkiin matkalaukuilla.
Aikalaiset valittivat, että radikaalista toimenpiteestä ei tiedotettu tarpeeksi. Inflaatio oli laina-ajan korkealla, mistä johtuen laina oli lopulta kansalaisille tappiollinen. Tapaus sai suomalaiset varovaisiksi – monet suhtautuivat talouspolitiikkaan epäilevästi vuosikymmenien ajan.
