- Suomen Lapissa on koettu useampia kultaryntäyksiä.
- Ensimmäisen niistä katsotaan saaneen alkunsa vuonna 1868, jolloin Suomen Rahapajan tuleva johtaja Conrad Lihr löysi retkikuntineen kultaa Ivalojoelta.
- Nyt yli 150 vuotta myöhemmin otsikko on edelleen ajankohtainen, sillä Lapin kultamailta löytyy vieläkin kultaa. Esimerkiksi Lemmenjoelta saatua Tunturikultaa käytetään mm. koruissa ja mitaleissa!
Kultakuume levisi maailmalla 1800-luvulla. Uutiset suurista löydöistä saivat lukuisat ihmiset jättämään työnsä ja ryntäämään niin Australian, Kanadan, Etelä-Afrikan kuin Yhdysvaltojenkin kultakentille. Huomattavasti pienimuotoisempi ryntäys koettiin täällä Suomessa, kun tarinat Lapin kulta-aarteista levisivät ympäri maan.
Suuria uutisia ”Finnmarkista”
Vaikka Suomen ensimmäinen kultaryntäys alkoikin 1800-luvulla, Lapin kullan historia juontaa huomattavasti kauemmaksi aina 1500-luvulle saakka. Kustaa Vaasan valta-aikana (1523–1560) alkoi liikkua huhuja, että ”Finnmarkiksi kutsutulta Ruotsin kuninkaan alaiselta alueelta” olisi löydetty kultaa. Uutinen levisi Ruotsista muualle Eurooppaan.
Historiankirjat eivät kuitenkaan kerro, saatiinko tuolloin Lapista todella kultaa. On tosin mahdollista, että löytö tehtiin vanhan saamelaisen markkinapaikan lähistöltä Äimäjoen ja Tenojoen luota. Norjalainen vuori-insinööri Teller Dahll löysi nimittäin 1860-luvulla samalta alueelta kultaa vaikuttaen osaltaan Lapin ensimmäisen kultakuumeen syntyyn.
Lihrin retkikunta lähtee matkaan
Kun tieto Dahllin löydöstä saavutti Helsingin, Suomen senaatti kielsi syyskuussa 1867 yksityiset kullanetsinnät Lapissa. Senaatti lähetti Suomen Rahapajan alijohtajan Conrad Lihrin tutkimaan aluetta retkikunnan kanssa, johon kuului muun muassa Kalifornian kultakentillä kokemusta kartuttanut Fredrik Grönholm.
Lihr lähti Helsingistä kohti pohjoista 14. kesäkuuta 1868. Retkikunta karttui matkan varrella, sillä esimerkiksi työmiehet hankittiin Rovaniemeltä. Matka ei ollut ongelmaton, sillä Kittilään saavuttuaan Lihr sai kuulla, että muonavarojen tuominen oli viivästynyt. Lisäksi hevosia ei ollut käytettävissä luvatulla tavalla ja matkavälineinä olleita veneitä piti välillä vetää veden vähyyden vuoksi – myöhemmin selvisi, että eräs mies oli tehnyt seurueen käyttämään jokeen padon.
Pienet hiput herättävät suuria toiveita
Kultaa löytyi ensimmäisen kerran 16. heinäkuuta Kietsimäjoelta. Elokuussa retkikunta saapui Utsjoelle, jossa he viipyivät neljä viikkoa. Kultaa ei löytynyt kuitenkaan niin paljoa, että sen huuhdonta olisi kannattanut. Säiden kylmettyä Lihr lähti syyskuussa seurueineen etelää päin. Kulta kimalteli kuitenkin vielä rahapajan miehen mielessä, joten hän päätti jatkaa tutkimuksia.
Syyskuun 16. päivänä seurue löysi Ivalojoelta Nulkkamukasta lyhyessä ajassa 0,2 grammaa kultaa. Saalista saatiin kasvatettua vielä Ritokoskella. Lihr teki lisää koehuuhdontoja kotimatkansa aikana palaten lopulta lokakuussa Helsinkiin. Hän ilmoitti senaatille tekemässään raportissa Nulkkamukasta: ”Ei ole epäilystäkään, etteikö tältä paikalta voisi löytyä lisää suuria hippuja.”
Kun tieto Lihrin retkestä levisi, senaatti lievensi yksityisiä kullanetsintöjä koskevaa kieltoaan. Kaliforniassa kultaa kaivaneet merimiehet Jakob Ervast ja Nils Lepistö saivat senaatilta väliaikaisen luvan ja lähtivät loppukesästä 1869 Ivalojoelle. He löysivät vain muutamassa viikossa peräti kaksi kiloa kultaa. Tämä siivitti kullanetsimistä koskevan asetuksen valmistelua.
Yritysten vai yksilöiden kultaa?
Asetus kullan etsimisestä ja huuhtomisesta Lapissa tuli voimaan 8. huhtikuuta 1870. Tätä oli edeltänyt laaja poliittinen taistelu, sillä venäläiset liikemiehet olivat yrittäneet saada yksinoikeudet Lapin kultaan. Oikeuden kullan etsimiseen ja huuhtomiseen sai kuitenkin ”Jokainen hywämaineinen mies Hänen Keisarillisen Majesteettinsa alamaisista Keisarikunnassa ja Suomen Suuruhtinaanmaassa”. ”Mooseksenuskoiset” eli juutalaiset jäivät tosin lain ulkopuolelle.
Todellisuudessa kenellä tahansa ei ollut mahdollisuutta saada omaa valtausta. Toimintaan liittyvät lupamaksut, verot ja sakot määrättiin niin korkeiksi, että vain varakkaimmat pystyivät saamaan valtauksen. Paikalle tarvittiin tietenkin myös virkamiehiä, joten Ervastin ja Lepistön löytöpaikalle Saariporttikoskelle kohosi kruunun ”stationi”, jota ryhdyttiin pian kutsumaan Kultalaksi.
Lapin kulta kimaltaa edelleen
Tämä Ivalojokeen kohdistunut Suomen ensimmäinen kultaryntäys kesti muutaman vuoden ajan. Kullan kaivaminen ei kuitenkaan Lapissa loppunut ja alueella innostuttiin niin kalliokullan hyödyntämisestä kuin teollisesta kullanhuuhdonnastakin. Monet joutuivat tosin pettymään. Kultaryntäyksiä nähtiin toki vielä niin Tankavaarassa vuonna 1934 kuin Lemmenjoellakin 1945.
Toistaiseksi suurin kultahippu löydettiin vuonna 1935 Luttojoen latvasta. Kyseinen ”Evert”-nimen saanut hippu painoi 393 grammaa. Sitäkin suurempi hippu (yli 400 grammaa) oli nähtävästi löydetty vuonna 1910 Hangasojasta, mutta siitä oli irrotettu ennen punnitusta kahden sormuksen verran kultaa.
Kullan etsiminen ja löytäminen jatkuu Lapissa edelleen. Esimerkiksi Lemmenjoelta on kaivettu Tunturikultaa, jonka nimi viittaa Lapin lumoaviin tunturimaisemiin ja ekologiseen kullankaivuuseen. Myös suuria kultakimpaleita löydetään edelleen: Suomen kymmenestä suurimmasta kultakimpaleesta peräti kuusi on löydetty 2000-luvun puolella.
