Monen kansallishahmon taustalla on antiikin jumaltarusto. Roomalaiset halusivat aikanaan nimetä oman hahmon kullekin valloittamalleen alueelle. Sotakypärään puettu Britannia esiintyi jo Rooman pronssirahoissa keisari Hadrianin ajalla (ensimmäisellä vuosisadalla jKr.). Nykyajan brittirahoihin neito pääsi istuskelemaan 1600-luvun loppupuoliskolla.
Roomalainen vapaudenjumalatar Libertas on ollut vahva esikuva monille vallankumouksellisille. Ranskassa hahmosta sukeutui kansallinen Marianne-neito, joka kantaa kutreillaan perinteistä fryygialaismyssyä. Frangeihin neidon kasvokuva ikuistettiin jo vuonna 1793. Eurokaudella Marianne lunasti itseoikeutetusti paikkansa myös Ranskan käyttörahojen kansallisella puolella.
Vapautta symboloiva Libertas rantautui myös Uudelle mantereelle. Hahmo tunnettiin Yhdysvalloissa aluksi nimellä Columbia, mutta maailmasotien jälkeen päädyttiin nimeen Lady Liberty. Kuuluisin Liberty päivystää New Yorkin edustalla: Vapaudenpatsas saatiin aikanaan lahjana Ranskalta. Yhdysvaltain metallirahoissa Liberty on esiintynyt 1700-luvulta lähtien.
Myös kreikkalainen jumaltarusto on kantanut kortensa kekoon. Foinikialaisprinsessa Europaa koskeva neidonryöstötaru nousi erityisen vahvasti esiin eurouudistuksen aikana. Härän selässä istuva Europa-neito koristaa edelleen mm. Kreikan kahden euron käyttörahaa. Yhteisissä euroseteleissämme neidon kasvokuva näkyy sekä hologrammissa että vesileimassa.
Edellä mainittujen neitojen lisäksi vastaavia kansallishahmoja löytyy ympäri maailman, niin kaukomailta kuin lähempääkin: mm. Latvialla on Milda-neitonsa ja rakkaat rajanaapurimme luottavat Svea-mammaan ja Äiti-Venäjään.
Suomi-neito on mainittu ensimmäisen kerran jo 1700-luvulla. Yleiseen tietoisuuteen neito nousi kuitenkin vasta seuraavalla vuosisadalla kansallisaatteen levittyä ja sanomalehtien yleistyttyä. Nuori kaunis neitokainen viittasi nuoren kansakuntamme haavoittuvaan asemaan idän ja lännen välissä. Jo tuolloin naishahmo opittiin näkemään myös Suomen kartalla.
Venäläistämisuhan alla 1800-luvun lopulla maamme eri poliittiset ryhmät kuvasivat neitoa eri tavoin. Perinteinen, sinisilmäinen ja vaaleakutrinen kansallispukuhahmo oli suomenkielisen talonpoikaisväestön näkemys. Ruotsinkieliset ja perustuslailliset palvoivat karhuntaljaan puettua neitoa. Työväenluokka esitti neidon tavallisissa vaatteissa, pitkässä puvussa ilman kansallismielisiä viitteitä. Vanhaa, rähjäistä Suometar-mammaa taas käytettiin pilkkaamaan venäläismielisiä vanhasuomalaisia.
Yksi tunnetuimmista Suomi-neidoista on Walter Runebergin Lex-veistos. Se kuuluu alun perin Patria-ryhmään, jonka taitelija suunnitteli koristeeksi Aleksanteri II:n patsaan jalustaan. Henkeäsalpaavassa veistoksessa neito seisoo ylväänä kilpi suojanaan ja alas laskettu miekka kädessään, komea leijona turvanaan. Vaakunassamme esiintyvä Suomen leijona on maamme vanhin symboli – se esiintyy jo Kustaa Vaasan 1580-luvulla valmistuneessa hautamonumentissa.
Ihanainen Suomi-neitomme on nyt ikuistettu Lemmenjoelta huuhdottuun 99,99 % Tunturikultaan. Kuvankauniit keräilyharkot ovat kaikkien saatavilla: lisätietoja uutuusharkoista täältä »
Lähteitä:
blog.royalmint.com/the-history-of-britannia/
ebooklibrary.org/articles/ (World Heritage Encyclopedia)
Tero Halonen ja Laura Aro: Suomalaisten symbolit
James Mackay: 2500 coins of the world
