Vuodenvaihteessa 2001–2002 Euroopassa toteutettiin ennennäkemättömän suuri operaatio: lähes 300 miljoonaa ihmistä 12 eri maassa siirtyi käyttämään uutta yhteistä käteisrahaa, euroa. Suomen osalta tämä tarkoitti jäähyväisiä maatamme Venäjän vallan ajalta asti palvelleelle markalle. Euro oli tullut jo aiemmin käyttöön tilivaluuttana – uusi valuutta konkretisoitui monelle vasta käteisrahojen myötä.
Kohti rahanvaihtoa
Käteiseurojen käyttöönoton valmistelut alkoivat jo vuonna 1992. Yksi näkyvimpiä haasteita oli löytää kaikille maille sopivat kuvitukset metallirahojen yhteiselle puolelle ja seteleihin. Lopulliset ratkaisut saatiin suunnittelukilpailujen myötä, joihin osallistui myös suomalaisia. Voitot menivät Luc Luycxille (metallirahat) ja Robert Kalinalle (setelit). Seteleiden aihepiirejä oli pohdittu jo aiemmin – jos lopputulos olisi ollut toisenlainen, seteleissä saattaisi esiintyä muun muassa eurooppalaisia eläimiä, runoja ja kertomuksia tai
maisemia.
Rahanvaihdosta tiedotettiin laajalti. Erityisesti vuoden 2001 viimeiset kuukaudet olivat kiireistä aikaa pankeissa, kun kansalaiset palauttivat suuria määriä rahoja. Koko operaation laajuudesta kertoo hyvin ennen vaihtoa tehty arvio, jonka mukaan yksistään koko euroalueella käytettävien metallirahojen kuljettamiseen kerralla olisi tarvittu noin 10 000 täyttä rekka-autoa tai 1 100 Boeing 747 -lentokonetta. Suomessa euroseteleitä laskettiin liikkeeseen noin 100 miljoonaa kappaletta, metallirahoja puolestaan noin 950 miljoonaa kappaletta.
Suomi ja Kreikka etunenässä
Suomi ja Kreikka olivat saman aikavyöhykkeen vuoksi ensimmäiset maat, joissa käteiseuro tuli käyttöön. Suomen Pankin pääkonttorin eteen muodostui uudenvuodenyönä satojen metrien jono, vaikka ilma oli hyvin kylmä. Uusia rahoja innokkaina jonottaneille tarjottiin kuumaa juomaa ja piparkakkuja. Ensimmäisen euro-ostoksen teki tuolloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö, joka osti euron maksaneen kahvikupillisen.
Uudet rahat saivat Suomessa hyvän vastaanoton. Kuuden kertotaulu tuli tarpeeseen, sillä 1 euro tuli vastaamaan 5,94573 markkaa. Siirtymäaika kesti Suomessa 28. helmikuuta saakka, minkä jälkeen euro oli ainoa laillinen maksuväline. Suomen Pankki vaihtoi markkoja euroiksi 29. helmikuuta 2012 asti. Suomalaisten rakkaus markkaa kohtaan nähtiin tuolloin, sillä yksistään seteleitä jäi palauttamatta yli 700 miljoonaa.
Nostalgiset viimeiset markat
Viimeiset markat ovat vielä monella hyvin muistissa. Metallirahat muistetaan ”luontomarkkoina”, sillä ne kuvasivat muun muassa metsoa, saimaannorppaa ja kieloa. Mukana oli myös Suomen leijona. Setelit kuvasivat suurhenkilöitä, kuten kirjailija Väinö Linnaa, arkkitehti Alvar Aaltoa ja säveltäjä Jean Sibeliusta.
Vuonna 2001 maassamme julkaistiin Suomen markan muistorahat, jotka valmistettiin kullasta ja kuparinikkelistä (Muistojeni markka). Ensimmäinen euroajan juhlaraha valmistettiin vuonna 2002 hopeasta – sen aiheeksi pääsi Elias Lönnrot ja kansanrunous. Myöhemmin samana vuonna julkaistuun ensimmäiseen kultaeuroon ikuistettiin kaunis kesäyön aurinko. Sekä markka- että euroajan rahat ovat kysyttyjä keräilykappaleita – valikoima on runsas, joten jokainen löytää helposti omat suosikkinsa.
Taru Norrena
Lähteet:
- Suomen rahat, Tuukka Talvio, Suomen Pankki 2003
- Ensimmäiset eurot – eurosetelisarjan synty, liikkeeseenlasku ja ensi vuosikymmen, Antti Heinonen, Suomen Pankki 2014
- Eurokäsikirja, Matti Mörttinen & Leena Paldán (toim.), PS-kustannus 2001
- Yle
- Suomen Rahapaja
