Suomen marsalkka oli vallaton lapsi
Kun Mannerheim oli viisivuotias, hänen äitinsä Hélène kirjoitti sisarelleen kuinka Gustafista on paljon vaivaa, koska tämän vallaton luonne ei meinaa muuttua. Mannerheim oli kertoman mukaan paitsi vallaton, myös omapäinen. Kerran hän ajoi tovereidensa kanssa isommat pojat pois koulun pihalta ja ilmoitti voitokkaana ”Nimeni on Mannerheim ja minä olen ensimmäisen luokan kenraali!”. Mannerheim oli tuolloin ensimmäisellä luokalla.
Potkut koulusta ja kadettikoulusta
Koulunkäynti ei kiinnostanut aluksi lainkaan Mannerheimiä. Ollessaan 12-vuotias hän sai potkut koulusta, koska oli hajottanut koulun emännöitsijän asunnon ikkunaruutuja. Vuonna 1886 hänet erotettiin puolestaan kadettikoulusta – syy tähän oli omavaltainen poissaolo yöllä. Tämän jälkeen Mannerheim ryhdistäytyi ja suoritti ylioppilastutkinnon. Tie vei Nikolain ratsuväkiopistoon, josta hän valmistui vuonna 1889 kurssinsa parhaimmistoon kuuluvana.
Komea ja hyväkäytöksinen chevalierkaartilainen
Vuonna 1890 Mannerheim pääsi suuresti arvostettuun H. M. Keisarinnan chevalierkaartin ratsuväkirykmenttiin. Kaartilaisten tehtäviin kuului muun muassa tanssittaa ja viihdyttää daameja keisarin tanssiaisissa. Kun Mannerheim osallistui ensimmäisiin tanssiaisiinsa, vanha upseeri teroitti nuorille miehille, että hovitanssiaiset olivat velvollisuus, eivät huvitilaisuus – siellä ei suinkaan saanut pitää hauskaa.
Keisarillisen perheen ystävä
Keisarinna Maria Feodorovna oli chevalierkaartin komentaja. Hän vaihtoi usein tanssiaisissa muutaman sanasen Mannerheimin kanssa. Kun keisarinna joutui maanpakoon, Mannerheim vieraili hänen luonaan Kööpenhaminassa tuoden mukanaan aina suuren ruusukimpun. Mannerheim tunsi myös tsaari Nikolai II:n. Mannerheim oli jopa näkyvässä asemassa tsaarin kruunajaisissa – hän kulki juhlakulkueessa keisariparin edellä.
Tutkimusmatkailija ja vakooja
Mannerheim osallistui vapaaehtoisena Venäjän–Japanin sotaan, minkä jälkeen hän teki vuosina 1906–1908 tutkimusmatkan Aasiaan. Hän kulki Pietarista Pekingiin matkaten noin 14 000 kilometriä. Hän otti yli 1370 valokuvaa ja laati matkasta tieteellisen tutkielman. Todellisuudessa tutkimusmatka oli peitetarina. Mannerheim toimi vakoojana tehtävänään kerätä aineistoa vaikutusvaltaansa kasvattaneesta Kiinasta.
Muutos rauhallisiin eläkepäiviin
Kun Mannerheim palasi Suomeen, hän totesi eläneensä vaihderikkaan elämän ja aikovansa elää rauhallisesti viimeiset vuotensa. Olihan hän osallistunut ensimmäiseen maailmansotaankin saaden Pyhän Yrjön ristin. Pian hän kuitenkin taisteli Suomen sisällissodassa ja toimi maamme väliaikaisena valtionhoitajana (1918 – 1919). Tämän jälkeen hän keskittyi hyväntekeväisyyteen ja harrastuksiinsa.
Metsästystä Nepalin maharadžan kanssa
Mannerheimin metsästysmatkat ulottuivat aina Intiaan saakka, jossa jahti-isäntänä toimi muun muassa Nepalin maharadža. Maharadžalla oli apunaan liuta palvelijoita ja yli 200 norsua. Mannerheim onnistui kaatamaan ennätyssuuren tiikerin. Mannerheim metsästi myös gemssejä Alpeilla, saksanhirviä Itävallassa ja tietenkin hirviä Suomessa.
Oman drinkin saanut kulinaristi
Mannerheim oli suuri kulinaristi. Hän järjesti kotonaan päivällisiä, osallistui keittokirjan tekoon ja piti vuosina 1927–1933 suosittua kahvilaa. Mannerheim oli moniruokainen, mutta ”rantarosvona” pitämäänsä haukea hän ei voinut sietää. Kuuluisa Marskin ryyppy tuotti haasteita niin kaatajille kun juojillekin. Lasi piti kaataa aivan piripintaan, niin että juoma nousi millin verran lasin reunojen yli. Se piti juoda elegantilla liikkeellä ilman, että pisaraakaan läikkyi yli.
Kaivattu Suomen ainoa marsalkka
Mannerheim joutui vielä palaamaan vuonna 1939 ylipäällikön virkaan saaden myöhemmin ainoana Suomen marsalkan arvonimen. Hän palveli myös maatamme presidenttinä vuodet 1944–1946. Itsenäisen Suomen pelastajana pidetyn Mannerheimin vuonna 1951 tapahtunut kuolema oli suuren surun aika. Noin satatuhatta suomalaista kävi jättämässä kaivatulle marsalkalle jäähyväiset ennen kuin hänet laskettiin haudan lepoon.
