Iskelmä on soinut suomalaisten sydämissä jo vuosikymmenien ajan, niin ilon kuin surunkin hetkillä. Iskelmä herättää paljon mielikuvia – sitä ajatellessa mieleen voivat nousta esimerkiksi kesäiset lavatanssit ja kaiho rakkaudesta kertova balladi. Rakkaus onkin hyvin suosittu iskelmäkappaleiden teema.
Iskelmä ja iskusävel
Iskelmän juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun. Varhaisiin suomalaisiin iskelmäkappaleisiin kuuluvat mm. vuonna 1929 julkaistut Ture Aran Emma ja Georg Malmsténin Särkynyt onni. Näistä jälkimmäisestä Malmstén sanoi sanoittajalleen R. R. Ryynäselle: ”Nyt saat olla niin surullinen kuin haluat - nyt teemme Suomen kansalle iskelmän.” Ryynästä pidetään iskelmä-sanan isänä. Iskelmä tulee saksan sanasta Schlager eli iskeä. Iskelmän lisäksi aluksi käytettiin myös iskusävelmä-nimitystä.
Radio vaikutti suuresti iskelmän suosion leviämiseen. Yle otti käyttöön maksulliset radion kuunteluluvat vuonna 1927 – vain kolme vuotta myöhemmin niitä oli lunastettu jo 100 000. Lapin sodan päättymisvuonna 1945 lupia oli jo puoli miljoonaa.
Kaipuuta ja kyyneleitä
Sota-aika vaikutti suuresti iskelmän kehittymiseen – se näkyi muun muassa kappaleiden sanoituksissa. Suosittuja sanoja olivat esimerkiksi kaipuu, sydän ja kyyneleet. Sota-aikaan syntyi lukuisia uusia iskelmäkappaleita, joista osa liittyi sotaan, osa taas tavalliseen elämään.
Sota-ajan suosituimpiin kappaleisiin kuuluvat esimerkiksi Liisa pien’, Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ja Katupoikien laulu. Musiikki ylitti rintamarajat – jos sävelmä oli hyvä, sitä saatettiin käyttää vaikka se oli peräisin vihollismaasta. Iskelmä soi niin kotona kuin rintamallakin. Iskelmätähdet, kuten Harmony Sisters, Toivo Kärki ja Esa Pakarinen, matkasivat pitkiä matkoja viihdyttääkseen rintamajoukkoja.
Lavat vetävät tanssijoita
Iskelmä kukoisti Suomessa sotien jälkeen. Kappaleet kertoivat tunteista, joista ei kenties pystytty puhumaan ääneen. Kevyemmät kappaleet toivat puolestaan kauan kaivattua iloa. Tanssikielto kumottiin ja lavatanssit nousivat kukoistukseensa.
Sotien jälkeisiin iskelmäartisteihin kuuluvat esimerkiksi Hopeinen kuu -kappaleestaan tunnettu Olavi Virta ja Annikki Tähti, joista jälkimmäinen teki musiikin historiaa saamalla vuonna 1955 Suomen ensimmäisen kultalevyn kappaleellaan Muistatko Monrepos’n. Samoihin aikoihin uransa aloitti pitkän linjan iskelmätähti Eino Grön, jonka hitteihin sisältyy muun muassa Sä kuulut päivään jokaiseen.
Käännöskappaleiden kulta-aika alkaa
Suomi osallistui ensimmäistä kertaa Euroviisuihin vuonna 1961. Maamme edustajana toimi Laila Kinnunen kappaleellaan Valoa ikkunassa. Samalla vuosikymmenellä oman uransa aloitti Danny, jonka hitteihin sisältyy niin kotimaisia hittejä kuin käännöskappaleitakin. Jälkimmäisistä tunnetuimpia ovat Kesäkatu ja Kauan.
Käännöskappaleiden kulta-ajan alkuna pidetään 1970-lukua. Käännöskappaleita on saapunut Suomeen esimerkiksi Italiasta – sieltä ovat peräisin niin Kari Tapion Olen suomalainen kuin Paula Koivuniemen Aikuinen nainenkin.
Iskelmä muuntuu ja mukautuu
Edellä mainituista sekä Eino Grön, Danny, Kari Tapio että Paula Koivuniemi ovat saaneet arvostetun Iskelmä-Finlandian. Heidän lisäkseen palkinnon on saanut muun muassa Katri-Helena, jonka ura on kestänyt jo 60 vuotta. Vuosikymmenet ovat tuoneet paljon muutoksia iskelmämusiikkiin.
Iskelmää on perinteisesti ollut helppo tanssia parin kanssa, mutta se on laajentunut ja monipuolistunut ajan saatossa. Siihen sekoittunut esimerkiksi poppia ja rockia – eikä pariakaan enää aina tarvita. Iskelmä elää suomalaisten mukana muuntuen ja mukautuen, juuriaan kuitenkaan unohtamatta.
