Juuri kun oli vaara ohi, alkoi kuulua papatusta. Arvasimme, mitä oli tekeillä. Takit päälle ja ikkunat auki. Silloin kuului pommien putoilemista ja yhtäkkiä koko talo tärähti ja kuului kauheaa jyskimistä ja kumeaa kolahtelua. Ikkunat tulivat sisään ja ulos enkä tiedä, mitä oikeastaan tapahtui.
Painauduimme kylpyhuoneeseen ja odotimme kuolemaa. Kun sitä ei tullut, juoksimme rappuun, joka oli laseja täynnä. Lasikatua juoksimme toisessa rapussa olevaan pommisuojaan. Siellä oli paljon ihmisiä eikä toisilla ollut takkia eikä mitään. Sieltä vaari haki minut ja sitten lähdimme autolla maalle.
Ulkona oli kauhean näköistä. Tulipalot riehuivat, kodit paloivat, kaduilla oli romuja ja laseja. Ja voi, kuinka paljon oli autoja maanteillä. Aivan kuin hautajaissaatossa, melkein kiinni toisissaan. Ihmisiä oli tien vieret täynnä. Jalkapatikalla monet lähtivät jonnekin, ei tietty minne, kunhan vain päästiin pois kaupungista.
No niin, ensi kerralla kerron muista päivistä. Onko Armi vielä siellä? Minne te menette aina, kun tulee hälytys?
Saitteko te sen kortin, jossa olin luvannut tulla teille? Olisin tullutkin, jos olisi rauha. Oi, jospa olisikin.
Sano terveisiä kaikille lapsille. Terveisiä myös Lasselle ja Kallelle! Koetetaan nyt olla rauhallisia ja elää kauniisti.
Voi paksusti.
Terttu
Lähettäjä: Tertun tytär Leena
