Talvisota alkoi ja alkuvuodesta 1940 isäni sai selkänsä täyteen pieniä kranaatin sirpaleita. Tilanne oli sen verran hankala, että hän sai toipumislomaa. Maailma näytti sekavalta ja nuoripari halusi avioliittoon. Toipumisloma oli juuri sopivaa aikaa sellaiseen. Kuulutukset veivät oman aikansa ja vihkipäiväksi sovittiin 15.3.1940. Sota päättyi 13.3.40. Nuoripari kävi vihillä ja tuore aviomies joutui vielä palaamaan joukko-osastoonsa sinne jonnekin.
Äitini tuli miniäksi isäni vanhempien maalaistaloon. Siinä alkoi yhteiselämä ja äitini sopeutuminen uusiin kuvioihin isäni siskojen kanssa. Kohta elämään tuli uusi murhe: sodan uhka. Ja niin isäni joutui taas lähtemään ja äitini jäi tavallaan yksin isäni suvun keskelle. Ei se varmaan aina helppoa ollut, kun ei tiennyt asemaansa talon miniänä. Oliko nuori emäntä vai piika. Äitini osallistui sotaan ilmavalvontatehtävissä. Määrätyt päivät ja yöt hän joutui päivystämään paloaseman letkutornissa.
Meistä vanhin sisareni syntyi syksyllä 1943. Silloin oli pula kaikesta. Vanhempani kertoivat, että isä toi lomalle tullessaan tyttärelleen tuliaisiksi rintamalta löytämänsä laskuvarjokankaan. Siitä äitini ompeli lapselle välttämättömiä vaatteita. Maalaistalossa elettiin silloin lähellä luontaistaloutta, ja peruselintarvikkeita maitoa, leipää, perunoita ja lihaa oli omasta takaa.
Isäni pääsi sodan loppuvaiheessa pois rintamalta. Hän oli Hirsilän koulutuskeskuksessa vääpelinä. Se oli sen verran vapaampaa elämää, että äitinikin kävi siellä tapaamassa kauan rintamalla ollutta puolisoaan. Varmasti nuorelle parille hienoa aikaa. Isäni ikä vapautti hänet Lapin sodasta. Hänelle tarjottiin vakituista työtä vääpelinä, mutta velvollisuudet kotitilan nuorena isäntänä ohittivat tämän tarjouksen. Taustalla oli varmasti myös kyllästyminen sotilaselämään.
Isäni ei paljonkaan puhunut meille lapsille sotavuosista. Vasta viimeisinä vuosinaan hän kertoi asemasotavaiheen pikkupuuhista. Ryhmän ja joukkueen johtajana hänen piti keksiä sotilaallisia harjoituksia korsuissa makaileville miehille. Näitä hän jutteli, kun istuin vakavasti sairaan isäni sängyn reunalla 90-luvun loppupuolella.
Lähettäjä: Jorma Aaltonen
