Keräilyrahojen ja mitalien asiantuntija

Kirjaudu

Tervetuloa

010 80 80 40
Ostoskorisi on tyhjä.

Sota-ajan tarinat

Jotta emme unohtaisi

Sotiemme veteraanien ja kotirintaman sankareiden tarinoita

Me suomalaiset olemme saaneet elää rauhan aikaa pian 80 vuotta. Jatkosota päättyi 19.9.1944 ja keväällä 1945 Suomeen laskeutui pysyvä rauha.

Juhlistamme 80-vuotista rauhan aikaa kunnioittamalla kaikkia niitä sotiemme sankareita, jotka taistelivat itsenäisyytemme puolesta. Yhteistyössä Sotiemme Veteraanien kanssa olemme keränneet sota-ajan tarinoita. Julkaisemme uusia tarinoita pitkin syksyä.

Sota-ajan tarinat on taltioitu asiakkailta saamiemme kertomusten perusteella sellaisenaan.
Osassa tekstejä saattaa esiintyä sanoja tai sanontoja, joita ei enää nyky-yhteiskunnassa käytetä, mutta jotka esiintyvät tarinoissa historiallisessa kontekstissa.

Hei! Molemmat vanhempani olivat sekä talvi- että jatkosodassa. Isäni oli syntynyt 1910 ja äitini 1911. Äitini oli kuulovammainen (siihen aikaan ei ollut vielä kuulolaitetta) ja toimi muonituslottana rintamalla ja (inkeriläisten siirroissa Arcturus-laivalla).

Muistatko äiti tulomme evakosta? Meitä tuova auto pysähtyi kylän raitille, tielle, jonka kahta puolen olivat aidat lehmien pitämiseksi pois viljelyksiltä. Aitoja vasten nojaili musta, hiljainen ja pelottava miesjoukko.

Vanhempani tutustuivat ja alkoivat seurustella 1930-luvun loppupuolella. Isäni oli maanviljelysperheen poika ja mukana Suojeluskunnassa rivijäsenenä ja alikersanttina. Niin tuli lähtö lähemmäksi rajaa jo ennen sodan syttymistä. Siinä vaiheessa äitini oli lapsuuden kodissaan maalaistalon tyttärenä.

Sankaruus on hyvin subjektiivinen asia. Kuka kenenkin mielestä on sankari, vaihtelee varmasti suurestikin. Minulle isäni on sankari.


Seuraa meitä

Facebook Instagram YouTube